"So excuse me forgetting, but these things I do.
You see, I've forgotten if they're green or they're blue.
Anyway, the thing is, what I really mean:
Yours are the sweetest eyes I've ever seen..."
Olet se olento johon minä leimaannuin. Kauneutesi on käsittämättömän epäinhimillistä. Virheetön hymysi saa minut pakokauhun valtaan. Silmiisi minä eksyn. Silti aina tahdon nähdä sinut, ja niin minun täytyy nähdä sinut. Millainen mahdat olla kun tämä harha päästää minut kynsistään, minä mietin. Vähemmän jumalankaltainen ja ehkä enemmän virheellinen?
Kun täytin 12 vuotta, sovittiin äidin kanssa, että 16-vuotiaana saan tatuoinnin, sillä ehdolla että se merkitsee paljon ja että suunnittelen sen itse. Mulla ei ole oikeastaan ikinä ollut mitään erikoista himoa tai rakkautta lävistyksiä kohtaan. Mutta nuottiavaimen olen 12-vuotiaasta asti halunnut yläselkääni, sillä sanoin pikkuisena äidilleni: "Mulla on varmaan tullut musiikki sydämestä läpi."
Siksi leimasin rakkaudenkohteestani symbolin vasemmalle puolelle yläselkää. Pakko sanoa, että rakastan sitä. Se leimaantui minuun, ja minä siihen. c:
Torstaina oli ystävänpäivä, itselleni tutumpi nimellä kansainvälinen foreveralonepäivä. Mielestäni sinkkuna oleminen on ihan rentoa ja ihanaa, varsinkin minulle. Saa keskittyä täysillä kavereihin, itseensä, ja musiikkiin. Ilman sitä tietoa molemminpuolisesta riippuvuudesta. Tosiasia on se, ettei toista voi rakastaa, ennen kuin rakastaa itseään. Kokemuksien kautta olen sen lisäksi oppinut, että itselläni se taito ei ole vielä kunnolla hallinnassa.
Ihastuminen on kuitenkin niin kamalaa. Ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Lähetänkö lapun nimettömänä, jossa lukee "Hei sinä, omistat maailman kauneimmat silmät. Mennäänkö naimisiin?" vai itketkö sitten äitisi sylissä kuinka toivottoman avuton olet? Molemmat ovat mielestäni jees.(Okei, jos jättää tuon naimisiinmeno-ehdottelun pois.)Sitten sitä vaan haaveilee tulevaisuudesta.
"Kun mä olen ihastunut, se on tämmöistä: c: xd x3 :3333333333333333 äääääääää awwwwwwwwww asdfghjklöä 8''''3 (::::: hihihihihihihihi ÄÄÄÄÄWWWW AWWW MNEOISDJAHDJKL :3. Ei kai sitten muuta." -Minna Janger
Tämä viikonloppu on kiva, päätin sen eilen.:) Tänään illalla kaverille parantamaan maailmaa hyvällä seuralla. (Siitä lisää myöhemmin...) Viikonloppuja kaikille ja varokaa mahdollisia meteoriitteja!
Nää pari viikkoa on ollut mulle melko raskaita. Koeviikko tuli ja meni, niin kuin huonot numerotkin. Vähän mietityttää, mihin kaikki motivaatio on koulua kohtaan kadonnut...O:
Koulun lisäksi mun mieltä painaa ystävät. Oon etääntynyt tosi monesta ihmisestä ja sitten syytän itseäni. Ihan kaikesta.
Ja sitten ne päivät, jolloin ei vain jaksaisi nousta sängystä ylös. Ei siksi että "olen niin väsynyt ensi yönä nukun enemmän en jaksa antakaa kahviaaaaa" (okei vähän sitäkin) koska olen jo tottunut väsyyn koska lukio. Enemmänkin että "ei. tää päivä ei ole mun päivä." Mutta sitten olenkin vain noussut kun olen muistanut esim. luovan kirjoittamisen tunnit. Illalla tajuan että olin aamulla oikeassa, eikä päivä todellakaan ollut mun päivä. Mutta kirjoittamisen tunnilla oli silti kivaa. c:
Eli jokaisesta päivästä kyllä löytynyt jotain hyvää ja siksi mulla aina kuitenkin riittää ainakin vähän energiaa sekoiluun ja elämästä nauttimiseen.
Romahdin taas katselemaan Into the Wildia ja haaveilemaan Alaskaan karkaamisesta. Miettikää nyt, siellä keskellä vuoria ja metsiä, yksin. Telttailua, vaeltamista ja elämästä nauttimista. Ja sitten joku päivä takaisin henkisesti rikkaampana. Kelpaisi. :>
Toistaiseksi tyydyn Suomen luontoon. Onhan Kuusamokin jees paikka! yolo#swag#ja sillee.
