Moikka.
Huh kuinka hyvää musiikkia. Oli pakko tulla jakamaan nää suuremmoisen mahtavat kipaleet tänne.
Toivon että kuuntelette ja rakastutte kaikkiin.
Tässä vielä naamani. Nauttikaa.
Ei mulla muuta.
-Minna
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Tässä postauksessa huudan asiasta
Mua suuttuttaa nyt niin paljon että hiki lentää. Mulla on 38 astetta kuumetta ja nyt musta vaan tuntui siltä että oli aivan pakko avata läppäri ja kirjoittaa tästä aiheesta mun omat mielipiteet ylös.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, etten ole hetero. En ole myöskään homo. En biseksuaali.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, että vihaan lokerointia. En usko siihen.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, ettei ole mitään väliä mistä asioista pitää. Mitä rakastaa tai mihin luottaa, mihin tuntee vetoa.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, etten voi millään tavalla ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat riistää ihmisiltä oikeuksia kun samaanaikaan se ei ole itseltään mistään pois.
Kun sanoin äidille että "hei, ymmärsin juuri etten kiinnnostukaan vain miehistä" niin äitini tuntien olin melko varma siitä että olen hyvä näin. Äiti hyväksyy minut, kunhan olen onnellinen.
Kunnes eräänä päivänä katsottiin elokuvaa ja tokaisin että "ompas kuuma muija", mihin äiti sitten vastasi näin: "Jahas. Eli nyt sä olet päättänyt että ihastut naisiin."
Tässä kirjoituksessa tein jo selväksi sen, etten ole hetero.
Nyt teen myös selväksi sen, etten ole ikinä ollutkaan hetero.
Eräänä päivänä kun heräsin, en ajatellut näin: "Hei nytpä en olekaan enää hetero. Kokeilempa olla erilainen. Tämä asia on nyt päätetty."
Olin miettinyt koko elämäni etten ole kyllä hetero. Jos joku kysyi niin vastasin kyllä olevani hetero. Ai miksi? Stereotypioiden vuoksi.
Mitä nämä stereotypiat sitten on?
Esimerkiksi: Vuosi sitten sanoin silloiselle poikaystävälleni että taidan ihastua naisiin miesten lisäksi. Hän kysyi sitten että mistä tiedän sen jos en ole ikinä ollut sängyssä naisen kanssa.
Huoh.
Eli oodi jälleen yhteiskunnalle.
Viikko sitten palasin sitten tähän homo-tasa-arvo-asiaan kun loppukiri Tahdon2013 -kampanjassa häämötti.
Sanoin äidilleni että kansalaisaloitteen allekirjoittamisesta ei olisi meidän perheelleemme mitään haittaa.
Siitähän äiti sitten innostui heittämään hyviä argumentteja.
a)"Onko sun mielestä tää tilanne homoilla niin kriittinen kuin esimerkiksi kehitysvammaisilla tai lapsiorjilla meidän yhteiskunnassa?"
b)"Kyllä mä sun seksuaallisen suuntautumisen hyväksyn, mutta kyllä mä silti saan kyseenalaistaa." Ja tästä pääsen lempparikommenttiini:
c)"Miksi näitä homojuttuja pitää kokoajan kuunnella kaikkialla? Ihme homohyökkäys."
Niimpä juuri.
a) Vaikka tämä asia ei välttämättä ole niin kriittinen kuin esimerkiksi kehitysvammaisilla tai lapsiorjilla meidän yhteiskunnassa, niin se tuskin on keneltäkään kehitysvammaiselta, lapsiorjalta, vanhukselta tai muulta jonka tilanne on huono, pois.
b) Kyseenalaistaa saa niin paljon kun jaksaa minun puolestani, mutta jos ne ovat tämäntasoisesti perusteltuja, kuten "se oli sun oma päätös ihastua naisiin koska se nyt oli jotenkin sun mielestä hienoa" niin huhhuh heijaa.
c) Pls. Heteroasioitako ei kuule tai näe missään? Tahdon2013 -kampanjassa ajettiin tasa-arvoa. Ei sitä että "hei nyt heterot syrjään", miettikää nyt vähän? Ja mikä tämä heteropride oli? Ajatusko oli siinä että 'hei kaikki on kohta homoja jos ei tehdä jotain, taistellaan äkkiä vastaan' ????? Ymmärsin ajatuksen että 'kyllä heteroillakin saa olla pride jos homoillakin saa' mutta hei vähän ajattelua kehiin nytten. No, menepä sinne heteroprideen äitikulta edustamaan seksuaalisuutasi, kun se on niin uhassa jäädä ilman oikeuksiaan.
Tässä kirjoituksessa teen myös sen selväksi, ettei minulla ole mitään heteroita vastaan.
Ei luultavasti myös monellakaan muulla seksuaalivähemmistön edustajalla.
Sitä vastaan kyllä on, että ihmisillä ei ole rakkauteen liittyen samoja oikeuksia, vaikka 2010-luvulla eletään. Tämä ajatus ei liity mitenkään siihen, että vihaisin heteroita. En todellakaan vihaa.
Mä rakastan ihmisiä. I'm into people. Rakastan rakkautta. Ja toivon että jonain päivänä ihmiset ajattelisi täällä rakkauden rakkautena. Tai avioliiton kahden ihmisen välisenä liittona.
-Minna
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, etten ole hetero. En ole myöskään homo. En biseksuaali.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, että vihaan lokerointia. En usko siihen.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, ettei ole mitään väliä mistä asioista pitää. Mitä rakastaa tai mihin luottaa, mihin tuntee vetoa.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, etten voi millään tavalla ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat riistää ihmisiltä oikeuksia kun samaanaikaan se ei ole itseltään mistään pois.
Kun sanoin äidille että "hei, ymmärsin juuri etten kiinnnostukaan vain miehistä" niin äitini tuntien olin melko varma siitä että olen hyvä näin. Äiti hyväksyy minut, kunhan olen onnellinen.
Kunnes eräänä päivänä katsottiin elokuvaa ja tokaisin että "ompas kuuma muija", mihin äiti sitten vastasi näin: "Jahas. Eli nyt sä olet päättänyt että ihastut naisiin."
Tässä kirjoituksessa tein jo selväksi sen, etten ole hetero.
Nyt teen myös selväksi sen, etten ole ikinä ollutkaan hetero.
Eräänä päivänä kun heräsin, en ajatellut näin: "Hei nytpä en olekaan enää hetero. Kokeilempa olla erilainen. Tämä asia on nyt päätetty."
Olin miettinyt koko elämäni etten ole kyllä hetero. Jos joku kysyi niin vastasin kyllä olevani hetero. Ai miksi? Stereotypioiden vuoksi.
Mitä nämä stereotypiat sitten on?
Esimerkiksi: Vuosi sitten sanoin silloiselle poikaystävälleni että taidan ihastua naisiin miesten lisäksi. Hän kysyi sitten että mistä tiedän sen jos en ole ikinä ollut sängyssä naisen kanssa.
Huoh.
Eli oodi jälleen yhteiskunnalle.
Viikko sitten palasin sitten tähän homo-tasa-arvo-asiaan kun loppukiri Tahdon2013 -kampanjassa häämötti.
Sanoin äidilleni että kansalaisaloitteen allekirjoittamisesta ei olisi meidän perheelleemme mitään haittaa.
Siitähän äiti sitten innostui heittämään hyviä argumentteja.
a)"Onko sun mielestä tää tilanne homoilla niin kriittinen kuin esimerkiksi kehitysvammaisilla tai lapsiorjilla meidän yhteiskunnassa?"
b)"Kyllä mä sun seksuaallisen suuntautumisen hyväksyn, mutta kyllä mä silti saan kyseenalaistaa." Ja tästä pääsen lempparikommenttiini:
c)"Miksi näitä homojuttuja pitää kokoajan kuunnella kaikkialla? Ihme homohyökkäys."
Niimpä juuri.
a) Vaikka tämä asia ei välttämättä ole niin kriittinen kuin esimerkiksi kehitysvammaisilla tai lapsiorjilla meidän yhteiskunnassa, niin se tuskin on keneltäkään kehitysvammaiselta, lapsiorjalta, vanhukselta tai muulta jonka tilanne on huono, pois.
b) Kyseenalaistaa saa niin paljon kun jaksaa minun puolestani, mutta jos ne ovat tämäntasoisesti perusteltuja, kuten "se oli sun oma päätös ihastua naisiin koska se nyt oli jotenkin sun mielestä hienoa" niin huhhuh heijaa.
c) Pls. Heteroasioitako ei kuule tai näe missään? Tahdon2013 -kampanjassa ajettiin tasa-arvoa. Ei sitä että "hei nyt heterot syrjään", miettikää nyt vähän? Ja mikä tämä heteropride oli? Ajatusko oli siinä että 'hei kaikki on kohta homoja jos ei tehdä jotain, taistellaan äkkiä vastaan' ????? Ymmärsin ajatuksen että 'kyllä heteroillakin saa olla pride jos homoillakin saa' mutta hei vähän ajattelua kehiin nytten. No, menepä sinne heteroprideen äitikulta edustamaan seksuaalisuutasi, kun se on niin uhassa jäädä ilman oikeuksiaan.
Tässä kirjoituksessa teen myös sen selväksi, ettei minulla ole mitään heteroita vastaan.
Ei luultavasti myös monellakaan muulla seksuaalivähemmistön edustajalla.
Sitä vastaan kyllä on, että ihmisillä ei ole rakkauteen liittyen samoja oikeuksia, vaikka 2010-luvulla eletään. Tämä ajatus ei liity mitenkään siihen, että vihaisin heteroita. En todellakaan vihaa.
Mä rakastan ihmisiä. I'm into people. Rakastan rakkautta. Ja toivon että jonain päivänä ihmiset ajattelisi täällä rakkauden rakkautena. Tai avioliiton kahden ihmisen välisenä liittona.
-Minna
perjantai 20. syyskuuta 2013
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Siis aivan täyttä hyvää.
Tää viikko on lähtenyt hiton hyvin liikkeelle. Tästä tulee parempi kun edellisestä, näin toivon. Jätän hankalat ihmiset omaan arvoonsa ja otan terveellisesti itsekkään asenteen. Kuulostampas optimistilta, argh.
Noh we'll see.
Oon fiilistellyt Warm Bodies- leffan soundtrackia. Huh, mitä hyvää. Itse leffa oli niin Twilightin kaltainen että pettymys iski, mutta musiikit mahtavia.
Heitin myös väriä tukkaan. Hyi minä. Piti vaan antaa haalistua ja vetää blondiksi. Mutta niin kärsimätön kun olen....no nyt kävi näin huoh.
Ja kuka nero keksikään kirpputorit???
Kaksi t-paitaa, villapaita, farkkupaita ja ruutupaita (mulla on joku fetissi paitoihin)ja ranneke; yhteensä 7 euroa ja 50 senttiä. Seuraavana päivänä vielä sievä reppu; 4,20, jee <3

-Minna
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
The higher I get, the lower I'll sink
Vietin kuukauden psykiatrisessa sairaalassa ja sen koko ajan mietin kavereita ja suhteita vaikka se oli kiellettyä, fuck the police.
Nyt kun oon valvonut viimmeyön itkien ja kuunnellen BMTHta, väsymyksestä huolimatta istun koneella ja kirjoittelen postausta. Osaston lisäksi hyvänä terapiana on toiminut TUMBLR . Mutta nyt mun tekee mieli avautua tästä kiukusta myös tänne.
Kun mulla diagnosoitiin pitkäkestoinen keskivaikea masennus, kaikki alko jotenkin selventyä mulle. Miks oon millanen oon ja miks käyttäydyn näin. Loukkaannun tosi helposti, oon läheisriippuvainen yms. Nyt lähdettiin sitten kehittelemään keinoja miten voin estää semmoset tilanteet, jotka saattaa johtaa itsetuhoisuuksiin. Ettei harhaluulot ottais valtaa mun mielessä kokonaan.
Haluun parantua. Todellakin. Elämä on kivaa. Oon viettänyt mahtavaa aikaa mun ystävien kanssa. Haluun hyviä hetkiä lisää. Argh.

Mutta tää kolahti tosi syvälle. En tiedä miks, ehkä siksi että mua ei oo suoranaisesti arvosteltu ihmisenä pitkään aikaan. Nyt muistan miltä se tuntuu. Kuitenkin nyt mulla on vähän varmempi olo. Koska tiedän että toi väite on epätosi. Oon kuitenkin aika pettynyt että joku läheinen ajattelee musta noin. Vaikka luulin että mut tunteekin.
Pääsin kiipeemään tosi korkeelle ja taas onnistuin putoomaan jyrkänteeltä alas.
The higher I get, the lower I'll sink. I can't drown my demons, they know how to swim.
Joskus mä vielä potkasen masennusta perseeseen.
-Minna
lauantai 14. syyskuuta 2013
your picture hanging on the back of my door
Poikatukka saapui. Sinistä siellätäällä. Hyvää.
Kaikki kuvat natural eli ilman meikkiä, nauttikaa. c:
-Minna
Tilaa:
Kommentit (Atom)











