sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Good times gonna come




Heipsun!

Koneeni ei edelleenkään tottele ja kohta alkaa kärähtämään. Tällä mun miniläppärillä, jolla nyt kirjoittelen, on nettiyhteys vaan mun isän luona jossa vierailen joka toinen viikonloppu. Eli jos tää ei nyt tästä ala toimimaan paremmin, postauksia on luvassa harvemmin, mikä on ikävää.

Mulla on nyt ollut tässä nyt paljon huonoja fiiliksiä. Eniten mielialaan vaikuttaa se, että olen etääntyny kolmesta ystävästäni. Eniten kirpaisee se, että olen aina pystynyt puhumaan heille kaikesta, mutta en enää. Lisäksi iskee epätoivo tulevaisuudesta; en osaa mitään, musta ei tule mitään, vi*uttaa, vi*tuttaa, nimeni on neiti Angst Angst Angst. Mutta onneksi niiden hetkien sekaan on mahtunut pari hyvääkin.
Olen luonteeltani sellainen ihminen, että jos mulle sanoo "ajattele niitä hyviä asioita" niin eijeijei, eihän siitä tule mitään! Kuitenkin sitten kun niitä hyviä hetkiä tulee, nauraa ja haluaa tarttua hetkeen kunnolla.

Julkaisukelpoisia Kuvia parin viikon varrelta:

Uusi alku 2013 piristi kummasti ja tutustutti uusiin ihaniin ihmisiin♥
JA VOI KYLLÄ. Olen punapää!! thihi:3 ehkä ikuisesti..?:o
Olen ollut aina blondi, lukuunottamatta kertaa, kun 13-vuotiaana leikkasin itselleni rokkihiukset ja värjäsin ne tummaksi. Mutta nyt löysin mun värin. Tämä se on!:3
ASDFGHJKLÖÄ.
ennen - jälkeen♥



sunnuntai 13. tammikuuta 2013

You show me what it feels like to be lost

Heipsun !!

Anteeksi hurjasti kun en ole kirjoitellut! Syytän tästä konetta joka alkoi kiukuttelemaan viimmeviikolla. o':

Ellie Goulding on mahtava (oli pakko ilmoittaa tästäkin erikseen) 8) <3

Yritän postailla tässä heti kun kone alkaa taas tottelemaan.:)

Kiitos kärsivällisyydestä!

-Minna

perjantai 4. tammikuuta 2013

Välillä tulee se fiilis..


Heipsun!

Päätin että nyt kun tämän bloginkirjoittelun kunnolla kerran aloitin, voisin julkaista täällä myös kirjoituksia, joihin välillä tuhlaan huonot hetket elämässäni. Niin kuin muilla tavallisilla ihmisillä, myös minulla välillä tulee ahdistunut olo ja tunnen olevani pieni. Silloin laulan tai kirjoitan. Siis, vaikka tämä blogi ei ole paikka, minne avautua yksityiskohtaisesti omista ongelmistani, voin laittaa osan kirjoituksistani tänne. Jos siis päivässäni ei ole tapahtunut mitään erikoista.:)
Tässä siis ensimmäinen tarinani:


 tämä soimaan taustalle;) !!

Biologisesti ajatellen olemassaoloni on melko mahdotonta. Olen yksi miljoonista soluista, jotka pyrkivät toiseen soluun. Tästä kiintopisteestä muodostuu uuden elämän pieni siemen, joka kasvaa lopulta syntyäkseen; se kypsyy noin yhdeksän kuukautta kunnes syntyy. Se on palkintona. Elämä. Taistelen, potkin eteenpäin. 
Olen yksi miljoonasta. En voi mitenkään onnistua. Vain yksi voi voittaa. Vahvin, kestävin, nopein. Ei hyvä, ei parempi, vaan paras. Jatkan taisteluani eteenpäin, vaellan pimeydessä. Olen varmasti eksynyt, useastikin. Etsin valoa, elämää ja pyrin pääsemään siihen, ennen kuin joku vahvempi saavuttaa ja sammuttaa sen minulta. 
Minun kuitenkin väitetään syntyneen maailmaan. Miten? Olen heikko, heikompi, heikoin kaikesta. Sanat rikkovat minua. Jatkan matkaani elämän valoon, kunnes tuuperrun. En luovuta, vaan palan loppuun. Joku muu on varmasti ehtinyt ensin. Tuuperrun, kuihdun kuolen. 
Silti minun väitetään olevan syntynyt. Miten? 
Biologisesti ajatellen olemassaoloni on melko mahdotonta. Olen yksi miljoonista soluista, jotka pyrkivät toiseen soluun. 
... 
-Minna

tiistai 1. tammikuuta 2013

ON THE ROAD

Heipsun...
JA IHAN MAHTAVAA UUTTA VUOTTA !!♥

Ona (Michelle)♥
Susanna (Snooki) ja Maisa ♥


Uudenvuoden aaton vietto meni mahtavasti! Ensimmäinen vuosi, kun pääsin kodista pois viettämään kunnolla vuodenvaihdetta, hui. Kiitos ihanat ystävät ja ihanat vanhemmat, jotka tekivät illasta (ja yöstä) täydellisen!

Iltaan kuuluivat mm.:
-revenneet sukkahousut (x2)
-HAUSKAN PITO
-raketit ♥
-uudet tuttavuudet
-rahan kulu (yömaksut pois, kiitos!)
-taksin numero varattuna jonka seurauksena kömmin nukkumaan kolmen aikaan yöllä perhetuttujen luo
-2012 --> 2013 ♥

Tänään kotiuduin klo: 13.00 ja huomasin onnekseni, että tämä päivä vietettäisiin yksin kotona. Kävin tietenkin hakemassa roskaruokaa ja makuunista mahtavan leffan nimeltään On the Road - Matkalla.



Tämän kävin katsomassa Onan kanssa kesällä leffassa, mutta oli niin mahtava, että oli pakko katsoa uudelleen.:) 50-luvun Amerikkaan sijoittuva elokuva tuo nostalgisen olon ja tautalla soiva musiikki antaa kylmiä väreitä! Suosittelen katsomaan, paitsi jos silmät eivät kestä alastomuutta tai huumeita.:D


-Minna