Heipsun!
Päätin että nyt kun tämän bloginkirjoittelun kunnolla kerran aloitin, voisin julkaista täällä myös kirjoituksia, joihin välillä tuhlaan huonot hetket elämässäni. Niin kuin muilla tavallisilla ihmisillä, myös minulla välillä tulee ahdistunut olo ja tunnen olevani pieni. Silloin laulan tai kirjoitan. Siis, vaikka tämä blogi ei ole paikka, minne avautua yksityiskohtaisesti omista ongelmistani, voin laittaa osan kirjoituksistani tänne. Jos siis päivässäni ei ole tapahtunut mitään erikoista.:)
Tässä siis ensimmäinen tarinani:
tämä soimaan taustalle;) !!
Biologisesti ajatellen olemassaoloni on melko mahdotonta. Olen yksi miljoonista soluista, jotka pyrkivät toiseen soluun. Tästä kiintopisteestä muodostuu uuden elämän pieni siemen, joka kasvaa lopulta syntyäkseen; se kypsyy noin yhdeksän kuukautta kunnes syntyy. Se on palkintona. Elämä. Taistelen, potkin eteenpäin.
Olen yksi miljoonasta. En voi mitenkään onnistua. Vain yksi voi voittaa. Vahvin, kestävin, nopein. Ei hyvä, ei parempi, vaan paras. Jatkan taisteluani eteenpäin, vaellan pimeydessä. Olen varmasti eksynyt, useastikin. Etsin valoa, elämää ja pyrin pääsemään siihen, ennen kuin joku vahvempi saavuttaa ja sammuttaa sen minulta.
Minun kuitenkin väitetään syntyneen maailmaan. Miten? Olen heikko, heikompi, heikoin kaikesta. Sanat rikkovat minua. Jatkan matkaani elämän valoon, kunnes tuuperrun. En luovuta, vaan palan loppuun. Joku muu on varmasti ehtinyt ensin. Tuuperrun, kuihdun kuolen.
Silti minun väitetään olevan syntynyt. Miten?
Biologisesti ajatellen olemassaoloni on melko mahdotonta. Olen yksi miljoonista soluista, jotka pyrkivät toiseen soluun.
...-Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti