Viikko tuli ja viikko meni, niin kuin flunssakin. Viikonloput vilisivät silmissäni. Musiikki soi, viina virtasi ja valot hyppivät ylitseni. Pidin silloin hauskaa. Näin Hänet jälleen, ryhdistäydyin ja avasin suuni ensimmäistä kertaa.
   Kyllä. Vastauksen ei kuulunut olla yllätys, mutta oli silti. Hänen kanssaan.

 

Eikä hän ollut mikä tahansa. Hän oli harvinaisuus. Mielenkiintoinen. Kaunis. Miksi muuten jalat pettäisivät aina kun häntä katsoo?

 

Stressiä stressiä stressiä. Englannin projekti.

Huomenna jälleen maanantai. Matikantunti. Testien palautus. Plääh.

Mutta pärstäni hymyilee kiireistä huolimatta. Elämä on huisii. c:

-Minna