Mua suuttuttaa nyt niin paljon että hiki lentää. Mulla on 38 astetta kuumetta ja nyt musta vaan tuntui siltä että oli aivan pakko avata läppäri ja kirjoittaa tästä aiheesta mun omat mielipiteet ylös.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, etten ole hetero. En ole myöskään homo. En biseksuaali.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, että vihaan lokerointia. En usko siihen.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, ettei ole mitään väliä mistä asioista pitää. Mitä rakastaa tai mihin luottaa, mihin tuntee vetoa.
Tässä kirjoituksessa teen selväksi, etten voi millään tavalla ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat riistää ihmisiltä oikeuksia kun samaanaikaan se ei ole itseltään mistään pois.
Kun sanoin äidille että "hei, ymmärsin juuri etten kiinnnostukaan vain miehistä" niin äitini tuntien olin melko varma siitä että olen hyvä näin. Äiti hyväksyy minut, kunhan olen onnellinen.
Kunnes eräänä päivänä katsottiin elokuvaa ja tokaisin että "ompas kuuma muija", mihin äiti sitten vastasi näin: "Jahas. Eli nyt sä olet päättänyt että ihastut naisiin."
Tässä kirjoituksessa tein jo selväksi sen, etten ole hetero.
Nyt teen myös selväksi sen, etten ole ikinä ollutkaan hetero.
Eräänä päivänä kun heräsin, en ajatellut näin: "Hei nytpä en olekaan enää hetero. Kokeilempa olla erilainen. Tämä asia on nyt päätetty."
Olin miettinyt koko elämäni etten ole kyllä hetero. Jos joku kysyi niin vastasin kyllä olevani hetero. Ai miksi? Stereotypioiden vuoksi.
Mitä nämä stereotypiat sitten on?
Esimerkiksi: Vuosi sitten sanoin silloiselle poikaystävälleni että taidan ihastua naisiin miesten lisäksi. Hän kysyi sitten että mistä tiedän sen jos en ole ikinä ollut sängyssä naisen kanssa.
Huoh.
Eli oodi jälleen yhteiskunnalle.
Viikko sitten palasin sitten tähän homo-tasa-arvo-asiaan kun loppukiri Tahdon2013 -kampanjassa häämötti.
Sanoin äidilleni että kansalaisaloitteen allekirjoittamisesta ei olisi meidän perheelleemme mitään haittaa.
Siitähän äiti sitten innostui heittämään hyviä argumentteja.
a)"Onko sun mielestä tää tilanne homoilla niin kriittinen kuin esimerkiksi kehitysvammaisilla tai lapsiorjilla meidän yhteiskunnassa?"
b)"Kyllä mä sun seksuaallisen suuntautumisen hyväksyn, mutta kyllä mä silti saan kyseenalaistaa." Ja tästä pääsen lempparikommenttiini:
c)"Miksi näitä homojuttuja pitää kokoajan kuunnella kaikkialla? Ihme homohyökkäys."
Niimpä juuri.
a) Vaikka tämä asia ei välttämättä ole niin kriittinen kuin esimerkiksi kehitysvammaisilla tai lapsiorjilla meidän yhteiskunnassa, niin se tuskin on keneltäkään kehitysvammaiselta, lapsiorjalta, vanhukselta tai muulta jonka tilanne on huono, pois.
b) Kyseenalaistaa saa niin paljon kun jaksaa minun puolestani, mutta jos ne ovat tämäntasoisesti perusteltuja, kuten "se oli sun oma päätös ihastua naisiin koska se nyt oli jotenkin sun mielestä hienoa" niin huhhuh heijaa.
c) Pls. Heteroasioitako ei kuule tai näe missään? Tahdon2013 -kampanjassa ajettiin tasa-arvoa. Ei sitä että "hei nyt heterot syrjään", miettikää nyt vähän? Ja mikä tämä heteropride oli? Ajatusko oli siinä että 'hei kaikki on kohta homoja jos ei tehdä jotain, taistellaan äkkiä vastaan' ????? Ymmärsin ajatuksen että 'kyllä heteroillakin saa olla pride jos homoillakin saa' mutta hei vähän ajattelua kehiin nytten. No, menepä sinne heteroprideen äitikulta edustamaan seksuaalisuutasi, kun se on niin uhassa jäädä ilman oikeuksiaan.
Tässä kirjoituksessa teen myös sen selväksi, ettei minulla ole mitään heteroita vastaan.
Ei luultavasti myös monellakaan muulla seksuaalivähemmistön edustajalla.
Sitä vastaan kyllä on, että ihmisillä ei ole rakkauteen liittyen samoja oikeuksia, vaikka 2010-luvulla eletään. Tämä ajatus ei liity mitenkään siihen, että vihaisin heteroita. En todellakaan vihaa.
Mä rakastan ihmisiä. I'm into people. Rakastan rakkautta. Ja toivon että jonain päivänä ihmiset ajattelisi täällä rakkauden rakkautena. Tai avioliiton kahden ihmisen välisenä liittona.
-Minna
Asiatekstiä! :)
VastaaPoista