En ole nähnyt kaikkea
Mutta paljon kuitenkin
Tarpeeksi, luulisin
Todetakseni kuinka
Saatanan tuskallista se
Tunne onkaan
Noin kuusisataakuusikymmentäkuusi
Kertaa olen kiintynyt,
Ihmisiin
Eläviin, myös kuolleisiin
Kuin seisoisin kuilulla
Heittelen alas kiviä ja
Loputtoman kauan odotan
Että kivi palautuisi
Ei fysiikan lakeja
Voi mitenkään uusia
Joku väitti kerran
Että voi kyllä
Rakkaudella
Sitä en voi taata
Että olisin rakastunut, sillä
Mitä vittua se edes
Tarkoittaakaan?
Ehkä olenkin rakastunut
Rakkauden kuvitelmaan,
Molemminpuoliseen sellaiseen
Jota en ikinä tule saamaan.
Mahdatko koskaan
Ajatellakaan
Ikinä, kuinka paljon
Sinä minulle
Aidosti merkitsetkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti